Janne Valkeeniemen suku oli kotoisin Teiskosta. Se on pitäjä Tampereelta koilliseen. Hänen isovanhempansa vanhemmat menettivät maatilansa sitouduttuaan takaamaan velkoja. Pankki teki tempun ja anasti kaiken. Perhe muutti Tampereelle, Pispalaan, ja elätti itsensä tehdastyöläisinä. Katkeruus jäi, ja siinä riitti maaperää kommunismille. 
  Kapinassa ja sen jälkihoidossa Tammisaaressa 1918-22 koko sukuhaara tuhoutui Jannen isää lukuun ottamatta. Jannen äidinäiti taisteli 1918 Tampereen naiskaartissa. Lapsuutensa Janne vietti Pispalassa ja maataloissa Hämeenkyrössä. Hänen rutiköyhät vanhempansa joutuivat kahteen kertaan lähtemään töihin Ruotsiin. Janne jäi naapurissa asuvan Siirin hoteisiin. Heidän suhteensa oli kuin lapsella ja äidillä. 

Lääkärin tarina

Janne Valkeeniemi  Lääkäri, ihminen on 680-sivuinen tiivistelmä elämästä. Siihen on saatu ainekset kuudelta henkilöltä, joista yksi, Jyrki Joensuu valittiin sihteeriksi, kirjoittajaksi. Kirja sovittiin laitettavaksi Jyrki Joensuun nimiin. Henkilöt, jotka tunsivat Jannen läheisesti hänen elämänsä varrella, kirjoittivat itse muistiinpanojaan. Muutamat myös tallensivat tietojaan äänitteille. Joensuu kuunteli ne, ja asianomaisen pyynnöstä ne tuhosi. 
  Jyrki Joensuu vältti ruikuttamasta kovaa kohtaloaan, kun hän rypi tuossa valtavassa aineistossa ja koetti luoda tarinaan jonkinlaista linjaa. 
   Tehtävää ei helpottanut, että hankkeeseen osallistuvat olivat tehneet tiukan salassapito-sopimuksen, joka koski heidän henkilöllisyyttään ja kaikkia heidän antamiaan tietoja. Kaksi hankkeeseen osallistunutta ei halunnut tavata muita osallistujia missään vaiheessa. Ainoastaan aineiston kokoaja, Joensuu tiesi kaikkien henkilöllisyyden. Yhdistämällä eri henkilöiltä saamiaan tietoja hän varmisti tietojen luotettavuuden. 
  Jopa se, miten tekijöiden ryhmä saatiin kokoon, rikkoisi luottamuksellisuuden. 
  Joidenkin yksityiskohtien kertominen voi nostaa tietojen antajan esille. "Tuota ei voi tietää kukaan muu kuin..." Ilman muuta sihteeri Joensuu muunsi tiedot niin, että tietosuoja säilyi ehdottomasti. Silloin hän törmäsi toiseen ongelmaan. Jannen yksittäinen elämäkerturi raivostui ja sanoi: - Ei se tuolla lailla mennyt. Aivan väärin kirjoitit! 
  Yhteistyö ja teoksen valmistuminen olivat katkolla useasti. Tässä syy vuosien mittaiseen kirjoitusprosessiin. Päävastuullinen marisi, mitäs tapahtuu, jos kuolen vanhuuteen, ennen kuin tämä valmistuu.  Hänelle vastattiin, että se on sitten sinun murheesi. 
  Kaikkein vaikeinta oli totuuden ja valheen yhdistäminen. Joensuu kiemurteli rehellisen valeh-telun parissa, ja lopulta kirjoitti yhdeksi Jannen lausahdukseksi: " Silloinkin kun mä valehtelen, valehtelen rehellisesti."
 Erimielisyyksiä ryhmässä riitti. Yksi vaati poistamaan suurimman osan Jannen kirosanoista. Joensuu poisti puolet. Toinen ei ollut juuri koskaan nähnyt Jannen nauttivan alkoholia. Kolmas kertoi räävittömistä ryyppyretkistä. Sopimisia hankaloitti se että kaksi ryhmäläistä kommunikoi vain etänä, ja vain Joensuun välityksellä.

Palataan työryhmään. Jos siihen kuuluminen oli kiusallista tai pelottavaakin, miksi ihmeessä he suostuivat, ja alun perin hanakasti? Koska Suomessa on lukuisia Bulgakovin fanittajia, voidaan kertoa, että se oli yhdistävä seikka. Janne oli hurahtanut Saatana saapuu Moskovaan-kirjaan. 

  Jyrki Joensuu on kertonut yhteisestä rakkaudesta ja Jannen kyynelistä. Jyrki istui Jannen kyydissä 15-vuotiaana. Pojat ajoivat 150 cc CZ:lla ilman ajolaseja ja kypärää. Ilmavirtaa syntyi sen verran että Jannen kyynelet lensivät takana istuvan Jyrkin naamalle. Jannen kyynelnesteessä lymysi prätkäviruksia, jotka tartuttivat Jyrkin lähtemättömästi. 
  Kymmeniä vuosia myöhemmin heidän pisin yhteinen retkensä ulottui Kreikkaan. Jyrkillä oli pyöränä BMW ja Jannella Yamaha FJR. Siltä matkalta on peräisin lause, jota Janne sovelsi Margaretan avioneuvontaan: Ihmisiä ei yhdistä yhdessä oleminen, vaan yhdessä tekeminen.  
  Miksi kukakin Janne-projektiin lähti, ei kannata enempää miettiä.  
  Karmea riita työryhmässä puhkesi, kun kolme heistä vaati lisäämään loppuosaan vaitiolovaati-muksen lukijalle. Jyrkin pinna katkesi: -Ikinä missään kirjassa ei ole esitetty noin typerää! Lopulta Jyrkin oli suostuttava, vaikka rähjäsikin: - Kukaan järkevä lukija ei kuvittele että moko-malla "sitoumuksella" on juridista merkitystä! Mutta olkoon, jos on pakko. Te pysytte tuntemattomina, minä joudun pellen rooliin! 
  Sitoumus jäi kirjaan. Ei pidä ottaa vakavasti.
  Toinen, kirjan nimestä aiheutunut kiista vaati äänestyksen. Työryhmän humanistit sanoivat että kirjan nimen pitää olla Ihminen, lääkäri. Toiset sanoivat, että Jannea kuvaa, että järjestys on Lääkäri, ihminen. Lääkäripainotus voitti 4:2. Onneksi kaikista sanoista ei näin kinasteltu.  
  Turhan ihmettelyn eliminoimiseksi Joensuu kertoo, miten hän päätyi projektiin. Tarina ei loppunut niin kuin se kerrotaan kirjassa. Kyse oli väärinkäsityksestä. Joensuu sai mahdollisuuden tutustua Valkeeniemen valtavaan arkistoon, joka kirjassa mainitaan ohimennen. Mitä hittoa näille tehdään? Joensuu voihki. Ei näitä kaatopaikalle kuskata. Haa! Kyllä kotisivut aina kaato-paikan voittavat. Sinne, vähitellen. Tänne, vähitellen kunhan ehdin penkomaan.